On uudenvuodenaatto vuonna 2016. Soitan rakkaalle ystävälleni kysyäkseni voinko liittyä heidän seuraansa juhlimaan vuoden vaihtumista. Taustalta kuuluu tuttuakin tutumpi ääni, joka saa sydämeni sykkimään kiihkeämmin. Mieheni on töissä ja olen valmis pitämään hauskaa. Ajatuksissani ei ole muu kuin kiva yhdessäolo ystävien kanssa.
Jotain menee pieleen - vai meneekö sittenkään? Kun aamulla herään minua kymmenen vuotta nuoremman, lähes kauttaaltaan tatuoidun miehen vierestä, en ymmärrä mitä illan aikana tapahtui. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, mutta ensimmäinen kerta kun petän miestäni. Nuoressa miehessä on jotain mikä on aina vedonnut minuun. Hänen poikamainen hymynsä, katseensa ja kosketuksensa, joita eivät näe/tunne monikaan, sillä miehen rooli ulospäin on kova - välinpitämätön koko maailmaa kohtaan.
