tiistai 19. joulukuuta 2017

Kova kundi

On uudenvuodenaatto vuonna 2016. Soitan rakkaalle ystävälleni kysyäkseni voinko liittyä heidän seuraansa juhlimaan vuoden vaihtumista. Taustalta kuuluu tuttuakin tutumpi ääni, joka saa sydämeni sykkimään kiihkeämmin. Mieheni on töissä ja olen valmis pitämään hauskaa. Ajatuksissani ei ole muu kuin kiva yhdessäolo ystävien kanssa.

Jotain menee pieleen - vai meneekö sittenkään? Kun aamulla herään minua kymmenen vuotta nuoremman, lähes kauttaaltaan tatuoidun miehen vierestä, en ymmärrä mitä illan aikana tapahtui. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, mutta ensimmäinen kerta kun petän miestäni. Nuoressa miehessä on jotain mikä on aina vedonnut minuun. Hänen poikamainen hymynsä, katseensa ja kosketuksensa, joita eivät näe/tunne monikaan, sillä miehen rooli ulospäin on kova - välinpitämätön koko maailmaa kohtaan.



Hänen kiinteä ja sileä ihonsa on jotain aivan muuta kuin mieheni jo vanha vartalo, jonka hän peittää kesät talvet pitkiin kalsareihin ja pappa-paitoihin. Voisin vain katsella nuorta miestä vieressäni loputtomiin. Mieheni nukkuessa vieressäni, olemme visusti molemmat omilla reunoillamme. Nuori mies makaa osittain päälläni, käden hakeutuessa omaani. Lähellä, yhdessä.



En tunne huonoa omaatuntoa. En ollenkaan. Mikä mussa on vikana? Nuori mies kuuluu jotenkin niin elämääni, on aina kuulunut, etten osaa ajatella häntä uhkana. Uhkana mille? Tutulle ja turvalliselle elämälle. Koemme yhdessä hetkiä, jotka ravistuttavat maailmaani. Unohtuen hetkeksi.

Kesällä 2017 se tapahtui jälleen, nyt kahden yön verran. Olin koukussa. Ymmärsin, etten voinut jatkaa mieheni kanssa. En tietenkään kertonut syytä hänelle. Oikeastaan syitä oli monia. Olin alkanut ahdistua ikäerostamme, miehelleni puhkesi eturauhasvaiva, joka tietenkin vaikutti seksielämäämme. Emme rakastelleet enää moneen kuukauteen. Olin jo itsekin huolissani siitä, etten halunnut läheisyyttä hänen kanssaan, en pusuja, en mitään. Olin itsekäs ja valmis luopumaan kaikesta turvallisuudesta. 

Ehdotin, osittain leikilläni, että ottaisin nuoren rakastajan. Näin voisimme jatkaa vielä yhdessä. Mikä täydellinen suunnitelma. Tiesin tietenkin, ettei mieheni suostu tähän, mutta jos kuitenkin... Jäimme tauolle ja jatkoin nuoren miehen tapaamista aina silloin tällöin. Myös nuori mies on parisuhteessa, eikä todellakaan ole oikea miesehdokas, eikä sitoutumiseen kykenevä. Koskaan en siis ajatellutkaan parisuhdetta hänen kanssaan, mutta tunteita syntyi. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin häntä, aamuin, illoin. 



Erosimme lopulta mieheni kanssa - ystävinä ja tiesin, että se oli oikea päätös. Hyvästi turvallisuus, luotettavuus ja parisuhde. Kaikki kerralla romukoppaan. Tilalle epävarmuus, tunteiden vuoristorata ja sydänsurut. Niin tyypillistä minulle. 

Olen aina tuntenut suurta vetoa kaikkia elämää nähneitä, erikoisia ja luuserimaisia miehiä kohtaan. Minulla on magneetti, jolla rekisteröin kaikki "apuani" tarvitsevat yksilöt. Hoivaviettikö? Mikä saa minut vaihtamaan tutun ja turvallisen suhteen aina näihin sydäntäni riepoviin kohtaamisiin? Miksei minulle riitä mikään, miksi kyllästyn, miksi? 

Tyttöjen pikkujouluissa puhuimme seksistä ja miehistä. Pohdimme mm. sitä ovatko vain pettävät, meneväiset miehet hyviä sängyssä. Onko kilttien, kunnollisten miesten ongelma myös sängyssä se, että he ovat liian kilttejä? Mielikuvituksettomuus ja tietynlainen epäitsekkyys, alituinen toisen miellyttäminen (mihin itsekin syyllistyn) ei ole hyviä puolia sängyssä. Totuus on, että mies, joka tietää mitä haluaa ja myös ottaa sen, on arvoasteikolla korkealla.



Kyse on siis siitä haluatko naisena elämääsi turvallisuutta vai tunteiden kirjoa? Kuulun jälkimmäiseen - valitettavasti. Suhde nuoreen mieheen on myös nyt katkolla, mikä ei tietenkään estä minua ajattelemasta häntä jatkuvasti. Hyvällä mielikuvituksellani nostan hänet jalustalle, muistelen hetkiämme, kuin ne olisivat parhaita koskaan. 

En tiedä syntyikö myös nuorelle miehelle tunteita minua kohtaan, mutta hän kertoi heränneestä omastatunnostaan. Sovimme siis, että lopetamme juttumme ja hän keskittyy perheeseensä. Kunnioitukseni häntä kohtaan nousi kohisten. Tiedän - uskon - toivon, että vielä jonakin päivänä vietämme jälleen yhdessä kauniita hetkiä. Kovan kundin sisältä löytyvä herkkä puoli on vain jotain niin ihmeellistä, että se tehoaa minuun kuin hunaja karhuun. Haluan nuolaista sitä, pitkään ja hartaasti, ajattelematta, mitä sen jälkeen tapahtuu.



Olen pohtinut paljon itsessäni tapahtunutta muutosta. Kolmekymppisenä laahasin kotiin jos jonkinlaista miestä, nykyään todella harva mies herättää mitään tunteita, seksihaluista puhumattakaan. Uskon, että suurin syy on biologisessa kellossa. Elämän kiertokulusta, elämän tarkoituksesta, jos mietitään lisääntymistä. Ehkä vähän huolestuttavaa? Ymmärrän myös paremmin niinsanottuja puumia, jollaiseksi itsekin olen muuttumassa. Ikäiseni ja minua vanhemmat miehet eivät kertakaikkiaan jaksa niin kuin nuoret. Onko siis ihme, että vähän vanhemmat naiset, jotka kuitenkin vielä ovat seksinnälkäisiä, valitsevat mieluusti nuoren, kiihkeän miehen timmeine vartaloineen, kun vaihtoehtona on se kotona makaava väsynyt mies? Mutta mikä vanhemmissa naisissa vetoaa nuoriin miehiin? Kokemusko?

Pikkujouluissa eräältä naiselta kysyttiin kuinka monta seksikumppania hänellä on ollut ja vastaus oli seitsemän. Seitsemän!!! Tiedän, että on olemassa naisia, joilla ei ehkä ole ollut kuin yksi, kaksi kumppania, mutta... Apua. Onneksi kysymystä ei kysytty minulta. Vaikka suurin seksinnälkä on itseltäni mennytkin, ainakin siis uusien kokemusten suhteen, en todellakaan aio tyytyä tähän määrään. Mikä se sitten ikinä onkaan... 



Tähän loppuun nöyrä anteeksipyyntö rajusta blogitauosta. Ensi vuonna tsemppaan taas. Ehkä jo tänä vuonna, hmm. Paljon on tapahtunut ja yllä oleva oli vain pieni ote niistä. Jään haaveilemaan nuoresta rakastajastani, odottelemaan tulossa olevaa kohtaamista (se tapahtuu kyllä vielä, ennemmin tai myöhemmin) ja ehkä jopa pidän silmät auki uusien tunteita herättelevien miesten varalta.

Ihanaa Joulua rakkaat :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti