Kasvoin lapsuuteni/nuoruuteni osittain uskonnollisessa yhteisössä ja meillä pannassa olivat kaikki hiukkaakaan alapäähän viittaavat sanat, joten voitte kuvitella, että elin hyvinkin suojattua elämää seksin suhteen. Meillä ei siis puhuttu kuukautisista, miesten ja naisten välisistä suhteista ym. normaaliin elämään kuuluvista asioista. Siihen maailman aikaan ei tietoa saanut edes TV:stä, vaan kaikki oppi tuli ystäviltä ja kokemuksen kautta.
Opin kuitenkin ajattelemaan omilla aivoillani ja minusta tuli suvaitsevainen, sekä sinut itseni/vartaloni kanssa. Välillä vieläkin kinastelemme äitini kanssa mm. siitä, ettei homoseksuaalisuus ole sairaus, minkä voisi parantaa esimerkiksi rukoilemalla. Nuoruudessani homot ja lesbot olivat minulle täysin tuntemattomia käsityksiä, joiden merkitys selvisi minulle todella myöhään. Homot olivat kansan häpeäpilkkuja ja sitä he ovat osittain vieläkin. Toisaalta nykypäivänä homoseksuaalisuus on jopa trendikästä, varsinkin nuoremman väen keskuudessa.