perjantai 31. maaliskuuta 2017

Nunnia ja fantasiaa

Torilla on tungosta - joku tönäisee vahingossa Eliseä ja hän on vähällä kompastua. Edellä kulkeva Maria katoaa ihmisvilinään musta kaapu hulmuten. On kuuma ja Elisen iho kankaan alla on nihkeä. Rukousnauha painautuu neidon rintojen väliin Elisen koskettaessa sitä hellästi, kuin rukoillen viilennystä.


Kaunis, nuori nunna kiittää mielessään Mariaa neuvosta jättää alusvaatteet pois kaavun alta kuumimman kauden ajaksi ja hän iloitsee hennosta tuulenvireestä, joka sopivasti puhaltaa mekon alle, viilentäen kuumaa ihoa. Elise tuntee kihelmöinnin jalkovälissään, tunteen, joka on vaivannut häntä usein viime aikoina. Kihelmöinnin, joka ilmenee aina toripäivinä hänen nähdessään nuo tummat silmät...



Kuin varkain - mies on kiertänyt Elisen taakse ja nunna ennemminkin aistii, kuin tuntee miehen kuuman hengityksen kaulallaan, läpi päähineen. Elise aikoo kääntyä mieheen päin, mutta mies tarttuu hänen vyötäröönsä pitäen neidon paikoillaan. Miehen parransänki koskettaa nunnan poskea ja huulet hipaisevat korvanlehteä. Elise tuntee kuinka hänen jokainen ihokarvansa nousee pystyyn ja hänen vartalonsa värisee kuin horkassa. Mies pitää neidon pystyssä ja kuiskaa: "vielä jonain päivänä vien sinut seitsemänteen taivaaseen kaunis neitoni". 

Nunnan ja miehen katseet kohtaavat ohi kiitävän hetken, joka tuntuu Elisestä kuitenkin ikuisuudelta. Hän uppoaa miehen silmiin huomaamatta edes, että mies on poissa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. "Elise, ala tulla tomppeli", Maria komentaa nauraen ja kiskoen neitoa mukaansa. Miestä ei näy ja Elise seuraa Mariaa vieläkin haparoivin askelin. 

Elise on nähnyt miehen torilla nyt vasta muutaman kerran, mutta miehen takia hän on ollut joka kerta pois tolaltaan. Hän on alkanut odottaa torikäyntejä ja tuntee punan nousevan poskilleen ajatellessaan miehen upottavia silmiä. Nunnien kävellessä takaisin luostariin, Elise tuntee kuinka outo tunne jää valtamaan hänen ruumiinsa, pahemmin kuin koskaan ennen. 

Päästyään luostariin Elise kiiruhtaa yksinäisyyteen, rukoillen anteeksiantoa. Sillä syntiä hän on tehnyt varmasti, mikä muu voisi selittää oireet. Hänen jalkovälinsä on litimärkä, rintoja aristaa ja hänen oman kätensä kosketus iholla saa hänet värisemään. Miehen käheä, kutsuva ääni soi neidon korvissa. Elise koskee karvoituksen peittämää vakoaan ja on vähällä huudahtaa ääneen. Oi Jumalani, mitä teen?


  
Koko ikänsä luostarissa asuneena Elise ei juurikaan tiedä ulkomaailmasta, eikä miehen ja naisen välisistä suhteista. Hänen äitinsä hylkäsi hänet vauvana ja jätti hänet luostariin, jossa neito on viettänyt siitä lähtien hyvin suojattua elämää. Hän on toki kuullut tarinoita ja tietää Mariankin olleen naimisissa ennen luostariin tuloaan, mutta nyt neito ei tiedä mitä on tapahtumassa. 

Elise jakaa kammionsa Marian kanssa ja askeettisessa huoneessa ei ole kuin kaksi sänkyä, sekä pieni pöytä ja kaksi tuolia. Käydessään illalla nukkumaan Elise on edelleen levoton ja ohut yöpaita tuntuu raskaalta hänen päällään. Maria kyselee onko neito tulossa kipeäksi ja käy lämmittämässä hänelle kupin maitoa. Elise nukahtaa nähden unta miehestä ja hän herää huutaen armoa posket kuumottaen.

Maria katsoo neitoa pitkään ja tutkivasti. "Taidan tietää mikä sinulla on", hän kuiskaa. Maria nousee vuoteestaan ja istahtaa Elisen sängyn reunalle. Elise katsoo häntä epäillen. "Et voi tietää, mikä minulla on - vain Jumala tietää." "Shh, tyttöressu, annan sinulle helpotuksen, ainakin hetkellisesti", Maria kuiskaa siirtäen peiton syrjään. "Sulje silmät ja ajattele sitä miestä." "Mistä tiedät, että...", Elise ihmettelee, mutta tottelee Mariaa sulkien silmänsä. Miehen olemusta ei ole vaikea kuvitella.

Maria riisuu Elisen yöpaidan hellästi ja neidon ei ole vaikea kuvitella naisen käsiä miehen käsiksi. Maria koskettelee hänen vartaloaan ensin hellävaroen, sitten kiihkeämmin. Naisten hengitykset kiihtyvät tasatahtiin. Elisen paljas ruumis huutaa kosketusta ja hän tuskin huomaa myös Marian riisuutuneen. Maria koskettelee Elisen nännejä, ensin sormillaan, sitten suullaan ja hampaillaan. Elisen on vaikea olla voihkimatta ääneen. 

Hellät kosketukset lantion kaarella ja reisien sisäpinnoilla saa Elisen raottamaan jalkojaan, avaten puutarhansa Marialle. Kuinka vaistomaista kaikki onkaan, luonnollista. Maria pienet sormet leikkivät Elisen paratiisissa, kiusoitellen, kostuttaen. Marian omat rinnat hankautuvat Elisen vartaloon, naisen suudellessa Elisen jokaista sopukkaa. Sormi hakeutuu sisälle syvyyksiin, uudestaan ja uudestaan. Jääden sitten pyörittämään turvonnutta nipukkaa, joka on räjähtämäisillään. Maria suutelee Eliseä suoraan suulle, kielen etsiessä toista. Sormi jatkaa työskentelyään ja pian, niin pian SE tulee. Maria tukkii huudon suullaan ja hänen kätensä siirtyy Elisestä omaan kiihottuneeseen tussuun. Elise avaa silmänsä ja huomaa Marian työskentelyn oman klitoriksen kimpussa. Hän ei ole nähnyt koskaan mitään yhtä ihmeellistä ja kiihottavaa asiaa. Elise haluaa koskea naista, mutta ei saa silmiään irti tapahtumasta ja jää vain tuijottamaan kuinka Maria kouristelee rajun orgasmin kynsissä.

Naiset suutelevat toisiaan. "Huomenna mennään torille, nyt nukkumaan", Maria kuiskaa Elisen korvaan. "Nuku nyt."



Jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti