Rakas, minua panettaa

Ihana joulunaika on ohi ja edessä on uusi vuosi, sekä uudet "kujeet". Meillä joulu meni aika tohinassa ja sattuipa niin, että paneminen jäi vähemmälle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pieni selibaatti tekeekin välillä hyvää - mitä mieltä sinä olet?

Alkuajan huumassa sitä haluaisi panna aina ja jatkuvasti, mutta vuosien päästä seksistä tulee usein rutiinia, eikä paneminen ole enää niin järisyttävää. Suhteen alussa on koko ajan himoissaan ja toisen pelkkä hipaisukin saa ihokarvat värisemään odotuksesta. Pillu märkänä on valmis ottamaan toisen sisälleen koska vain ja missä vain. Toki vieläkin paras päivän aloitus on yhteinen panohetki, mutta ehkä se suurin intohimo on laantunut turvalliseksi ja totutuksi aktiksi. 

 

Jos elät pitkässä parisuhteessa, muistatko miltä ensihuuma tuntuu? Se, kun panettaa niin, että jalkovälisi on kuin tulessa ja on aivan pakko saada? Sitä, kuinka kostut pelkästä toisen ajattelemisesta ja tuntuu, kuinka saisit orgasmin pelkästä hipaisusta. Sitä, kuinka huudat lauetessasi, niin, että äänesi on käheänä.

Muistatko alkuaikojen pornoviestit, joiden lukeminen sai sinut kiimaan kesken työpäivän ja käden hakeutumaan sykkivään elimeen. Poskien punan ja silmien kirkkauden miettiessäsi miten yllätät rakkaasi - lopputuloksena räjähtävän armollinen orgasmi. Toinen ja kolmas...

Nykyään itselleni se ehkä joka kolmas/neljäs panokerta on järisyttävämpi, muuten panot ovat rutiinia, ei huonoa, mutta ei järisyttävääkään. Nyt useiden sattumien johdossa suhteemme selibaatti (vajaa 2 viikkoa) teki tehtävänsä ja ainakin hetken suhde on kuin alussa konsanaan.

Vihdoin ja viimein kun pääsimme hetkeksi yhteiseen sänkyyn, muistin miltä se ensihuuman kosketus tuntuu, se kuinka jo pieni kosketus saa minut täydelliseen kiimaan, rukoilemaan panemista. Taivaallista. Ja pienen tauon jälkeen haluan panna, panna, panna - uudelleen ja uudelleen. Ja jälleen, mitä enemmän saan, sitä enemmän haluan. 

Se, kuinka pitkän ajan jälkeen lähetän tekstivistin: rakas, minua panettaa... Se saa minut ajattelemaan panemista aamusta iltaan ja muistamaan ihanan silkkisen sperman sormissani hänen lauetessaan käsiini, itse huutaessani orgasmin vallassa, hänen kovan kyrpänsä hänen työntyessään litimärkään pilluuni, hänen sormiensa ja suunsa kosketuksen turvonneissa nänneissäni. 

Se, kuinka kauan alkuhuuman kaltainen kiima kestää, jää nähtäväksi, mutta sitä ennen minun on tyydytettävä itseäni myös väliaikoina. Aattona jouduin luopumaan lempparilelustani, sillä valosarjan patteripula vei virran suloisesti tussun hajuisesta, söpöstä kiihottajastani ;). Onneksi leluja on enemmänkin ja itse asiassa taidan kaivaa yhden niistä esille juuri NYT. Panorikasta Uutta vuotta kaikille lukijoilleni. Nauttikaa toisistanne ja itsestänne...