perjantai 31. heinäkuuta 2015

Syntiinlankeemus

Päivä on kuuma - aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Musta papin puku tuntuu hiostavalta Giovannin istahtaessa puiston penkille. Ympärillä riittää hälinää perheen äitien suorittaessa ostoksiaan torilla, lasten leikkiessä suihkulähteen ympärillä ja miesten pelatessa petankkia kentällä. Giovanni yrittää miettiä illan saarnaansa: olisiko sanomana vapahdus vai laupeus? Giovannin ajatukset kulkevat huonosti, päätä kivistää ja syyllisyys painaa hänen mieltään. Hän ei tunnu pääsevän irti viime aikoina ajatuksissaan liikkuneista turmiollisista aatoksista. 

Edellisyön masturbointi palaa Giovannin mieleen, vääjäämättä, varoittamatta. Vaikka hän rukoili koko loppuyön armahdusta ja syntisistä ajatuksista irti pääsemistä, ei jalkojen välissä aina vain kiihkeämmin sykkivä elin tuntunut saavan tarpeekseen. Spermaisten lakanoiden piilottaminen pyykkikorin alimmaiseksi sai Giovannin tuntevan syyllisyyttä, enemmän kuin koskaan ennen. "Voi miksi annoin haluilleni taas vallan?" Selibaattilupaustaan Giovanni ei aio todellakaan rikkoa. "Voiko itsensä tyydyttäminen olla myös turmiollista?". Varmuuden vuoksi Giovanni lausuu jälleen rukouksen, kunnes...

Suihkulähteen viereen istahtaa kaunis nainen, päällään avokaulainen mekko ja korvissaan kimaltavat korvakorut. Tuntuu kuin Giovannin henki loppuisi kokonaan hänen tuijottaessaan naista. Naisen kaunis, kostea suu hyväilee raikasta mansikkaa, kuin suudellen. Giovannin otsalla kihelmöi hikipisaroita, hänen jatkaessaan naisen tarkkailua. Tuntuu kuin nainen tietäisi mitä hän tekee Giovannille ja varsinkin hänen hurjana kasvavalle penikselleen. "Luojani!"





























Giovanni ryntää pois paikalta, pidellen raamattua suuren kohouman edessä ja lausuen rukouksia, varmuuden vuoksi latinaksi. Hän ei ymmärrä miksi Jumala koettelee häntä näin kiivaasti. Tuntuu kuin jokainen nainen ympärillä houkuttelisi häntä ansaan, yhä uudelleen ja uudelleen. Kuva naisen huulista mielessään Giovanni jatkaa matkaansa kiirehtien kohti kirkkoa. Hänet pysäyttää kuitenkin vanha nainen, pyytäen apua. Syntinen elin on onneksi jo laskeutunut ja Giovanni huomaa helpotuksekseen olevansa immuuni naiselle. Tosin nainen on pukeutunut mustaan peittävään mekkoon ja ei ole todellakaan enää hehkeä. Giovannin mieli alkaa kuitenkin etsimään vanhasta naisesta naiseuden merkkejä; rintoja, nilkkojen kaarta... "Lopeta!", hän huutaa mielessään itselleen.

Onneksi nainen ei huomaa Giovannin epätoivoa, poskien punaa ja rahisevaa hengitystä. Nainen kertoo tyttärentyttärensä olevan kovassa kuumeessa ja toivovansa Giovannin tulevan rukoilemaan tytön puolesta. Nainen pelkää lapsen puolesta, lapsen vanhempien ollessa pois kaupungista. Giovannin tehtävä on auttaa ja hän seuraa kiivaasti puhuvaa ja kävelevää naista.

Vanha nainen ohjaa Giovannin yläkertaan ja kertoo lähtevänsä vielä ostamaan lapselle ravitsevaa keittoa torilta. Giovanni raottaa huoneen ovea hiljaa, uskoen näkevänsä nuoren tyttölapsen, rukoilevansa tytön puolesta ja pääsevänsä sen jälkeen  pakoon omia syntisiä ajatuksiaan. Ovi kolahtaa kiinni, jolloin tyttö äännähtää hiljaa, avaamatta kuitenkaan silmiään. Giovanni siirtyy lähemmäs sänkyä, jo helpottuneena siitä, että pääsee suorittamaan rukoushetkeä parantaakseen ihmislasta. Tyttö ei ole kuitenkaan enää lapsi, ja Giovanni huomaa kuinka tytön rinnat kohoilevat hengityksen tahtiin, hieman kiihkeästikin. 

Giovannin rukous jää hiljaiseksi ja hän jää hetkeksi vain tuijottamaan suloisina liikkuvia, kiinteitä rintoja. Tytöllä on päällään puuvillainen nyörimekko, jonka yläosa on näkyvillä, muuten tyttö makaa ohuen peiton alla. Hiukset ovat hiestä märät ja ne ovat kiertyneet pienille kiharoille, kauniiden kasvojen ympärille. Giovanni voihkaisee, eikä pysty enää pidättelemään ajatuksiaan aisoissa. Hänen kullinsa alkaa turvota kuin kiimaisen sonnin.

Giovanni ei enää ajattele selibaattiaan, ei Jumalaa, ei tekojaan, eikä seurauksia. Käsi haparoiden hän avaa tytön mekon nyörit, paljastaen kaksi täyteläistä, mutta siroa sekä terhakkaa rintaa. Rinnat elävät omaan kiihkeään tahtiinsa Giovannin koskiessa niitä - koskien ensimmäistä kertaa eläessään naisen rintoihin. Giovanni ei voi olla koskematta rintoja ja niissä olevia, pian kivikoviksi muuttuneita nännejä. Hänen on pakko riisua housujaan, saadakseen jäykän kyrpänsä esille. 


Giovanni jatkaa hyväilyjään, kiskoen peiton pois tytön päältä. Tyttö avaa yht'äkkiä suuret, kuumeiset silmänsä. Giovanni rauhoittelee tyttöä, kertoo olevansa pappi ja tulleensa rukoilemaan sekä tuomaan Jumalan armoa tytölle. "Sulje vain silmäsi ja ota vastaan kaikki mitä Jumala sinulle antaa, niin saat parannuksen." Tyttö sulkee silmänsä ja pyytää pappia jatkamaan työtään. Lupaus - lupaus jatkaa. Aah, Giovanni jatkaa hyväilyjä, riisuen tytöltä sekä peiton, että mekon. Tytöllä ei ole alusvaatteita ja Giovanni joutuu pidättelemään itseään, ettei laukeaisi, hänen nähdessään tytön aarteen - upean, punertavilla karvoilla kehystetyn pikku kummun, salaisine sopukoineen.

Giovanni luettelee latinan kielisiä sanoja, ymmärtämättä niitä itsekään, koskiessaan tyttöä joka puolelle kehoa. Hän seuraa tytön reaktioita ja oppii tytön hengityksestä sekä voihkaisuista, mitä tulee tehdä. Giovannin kyrpä on laukeamaisillaan ja hänen on pakko lopettaa tytön koskettelu. "Ei, älä lopeta, rukoilen, jatka", tyttö anoo. Giovanni on löytänyt tytön turvonneen nipukan, jota hän pyörittelee, ensin hellästi ja sitten kiihkeämmin. Tyttö laukeaa rajusti huutaen. Myös Giovanni on laukeamispisteessä, mutta pystyy vielä hillitsemään itseään. 

Giovanni huomaa pöydällä vesilasin ja juottaa tytölle vettä. Tytön kuivat huulet kostuvat kauniisti ja hän nuolee niitä kiitollisena. Tämä muistuttaa Giovannia suihkulähteen naisesta mansikoineen. Kyrvän päästä tippuu jo spermaa ja Giovannin on tehtävä päätös. Oma käsi on jo liiankin tuttu, eikä Giovanni Jumalan pelossaan uskalla puhkaista tytön aarrekammiota, joten hän ohjaa kuumana sykkivän elimensä tytön suuhun. "Ota vastaan nämä Jumalan siemenet, rakas lapsi", hän kuiskaa melkein äänettömästi. Tyttö on kuin luotu Giovannin elintä varten, niin taidokkaasti hän avaa kauniin suunsa, liikuttelee kieltään ja huuliaan elimen ympärillä, kunnes tuntee suussaan raivoisan purkauksen. Giovanni ei ole koskaan ennen tuntenut mitään niin ihmeellistä. Hänen suustaan purkaantuu oikea rukousten litania, hänen ruumiinsa irtaantuu sielusta ja on kuin hän olisi taivaassa.

Hetken Giovanni tuntee itsensä mieheksi, kunnes tuttu syyllisyys nostaa päätään. En kuitenkaan aio koskaan luopua tästä synnistä, hän päättää ja tietää saarnaavansa syntiinlankeemuksesta illan saarnassaan. Vanha nainen tulee Giovannia vastaan rappusissa ja kertoo kuulleensa tytön huutavan rukouksen voimasta. Giovanni kertoo rukousten auttaneen ja koska tytöllä on kuumetta, olisi hänen hyvä nukkua ilman vaatteita, olon helpottamiseksi. Giovanni myös lupaa tulla vielä katsomaan tyttöä ja toivottaa vanhan naisen perheineen tervetulleeksi kirkkoon. Giovannin kyrpä on vihdoin asettunut aloilleen, kunnes...



4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, kiva, että pidit :D

      Poista
    2. Milloin tämä blogi saa uutta juttua taas? Nyt täällä alastomana sängyssä maistuis uusi blogiteksti😉

      Poista
    3. Hienoa, että odotat juttuja - paljon pyörii ideoita teksteihin, mutta juuri tällä hetkellä aika on kortilla. Kärsivällisyyttä, viimeistään ensi viikolla lupaan postata jotain kivaa ;)

      Poista