Tänään on se
päivä, jonka syntymistä olen suunnitellut ja pyöritellyt päässäni jo ainakin
vuoden ajan. Päivä, jolloin poskissani hehkuva puna ja ajatuksissani alati
pyörivät kohtaukset saavat konkreettisen muodon - ikioma seksiblogini syntyy
kuin paras orgasmi - hetken kestävästä ajatuksesta, pienestä pilkkeestä
silmäkulmassa, hitaasta tutkiskelusta ja kiihtyvästä odotuksesta - lopulliseen
hurmioon, hetkeen, jolloin sielu irtautuu ruumiista ja olet kaiken yläpuolella.
Taivaassa, Nirvanassa. Miksi ihmeessä et saisi kokea tätä uudelleen ja
uudelleen?
Tulen
kirjoittamaan blogissa seksistä ja seksuaalisuudesta, joten jos et ole
kiinnostunut niistä, tämä ei ole sinun paikkasi. Jokaisella on omat
mielipiteensä ja uskon - ei vaan tiedän - postauksieni aiheuttavan tunteita
puolesta sekä vastaan. Otan mielelläni vastaan kommentteja: aiheettomat,
loukkaavat kommentit poistan huonoa omaatuntoa tuntematta. Saat olla - sinun
pitää olla - eri mieltä kanssani, sillä kirjoitukseni on vain minun oma
versioni koko totuudesta.
Mikä sitten
on koko totuus? Jos puhutaan seksistä sekä ihmisen seksuaalisuudesta,
mielestäni koko totuus on mielihyvän tuottaminen. Eri asia onkin sitten se,
millä tavoin kukakin tuntee mielihyvää. Säännöt seksin harrastamisessa pitäisi
olla selvät ja kaikkia osapuolia miellyttävät. Poikkeuksia tietenkin
valitettavasti löytyy, kuten esim. pedofilia, eläimiin kohdistuva alistaminen
ja raiskaukset. Painotan teille lukijani, että en missään nimessä hyväksy
edellä mainittuja.
Hyväksyn
kuitenkin fantasiat sekä roolileikit. Toki fantasioissakin itselläni on tiukka
raja - pedofilia - sitä en salli itselleni edes mielikuvissa. On tärkeää
ymmärtää oikean ja väärän rajat, sekä se, mitä kaikkea voi toteuttaa oikeasti.
Itse olen tullut oman mieheni (yhden ex-miehistäni) raiskaamaksi ja tiedän
todellakin miltä se tuntuu. En voi kuvitella montaakaan asiaa, mikä voisi olla
pahempaa. Silti pidän ajatuksesta tulla "raiskatuksi"/alistetuksi,
nimenomaan ajatuksen tasolla tai niin, että puoliso on mukana leikissä, jolloin
kyse ei olekaan raiskauksesta, vaan ihan jostain muusta. Mikä siis on rajana?
Pidän
seksistä, suorastaan rakastan sitä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman seksiä ja
tulen harrastamaan sitä luultavasti vielä vanhainkodissakin (toivottavasti
siellä on miehiä - yksikin riittää). Seksuaalinen heräämiseni alkoi vasta kolmikymppisenä, jolloin vihdoin opin nauttimaan seksin moninaisista saloista.
Vaikka ensimmäinen muistikuvani, ollessani alle kouluikäinen, liittyy siihen,
että seisoin ikkunan edessä näyttäen pieniä rintojani ulkona liikkuville
urheilijapojille/miehille, en ollut seksuaalisesti aktiivinen kuin tosiaan
vasta vuosikymmenien päästä.
Nuoruudessani
elimme aikoja, jolloin seksistä ei todellakaan puhuttu kotona, eikä koulussa.
Tv:ssä ei paljasta pintaa näkynyt ja muiden ikäisteni tyttöjen puheet
(yläasteella) asennoista sekä muista aktiviteeteista saivat minut aivan
ymmälleni. Muistan erään minua paljon vanhemman miehen, johon toki olin
ihastunut, sanoneen, että "sitä ei osaa kaivata, mitä ei ole tehnyt"
- kyseessä oli juttutuokio seksistä (mitä en myöskään ymmärtänyt silloin) ja se
pitää täysin paikkansa.
Neitsyyden
menetin ollessani noin 16-vuotias. Minusta oli ällöttävää kuinka minut ottanut
mies toisteli kuinka ihana olin - uudelleen ja uudelleen. Menetin senkin vähän
kiinnostuksen seksiin. Onneksi tulevaisuus toi uusia kokeiluja, hyviä opettajia
ja kokemuksia. Varsinkin eräs mies on jäänyt mieleeni... Sain hänet
"koukkuuni" hänen seurustellessaan toisen naisen kanssa ja vietimme
miehen kanssa paljon aikaa. Mies ei koskaan eronnut naisesta, mutta hän opetti
minulle kuinka nainen tyydytetään käsillä. Se oli ihmeellistä aikaa. Emme
koskaan olleet yhdynnässä, vaan myös hän tuntui nauttivan opettajan roolistaan.
Tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.
En ole silti
koskaan saanut orgasmia yhdynnässä. Läheltä piti-tilanteita on ollut muutama,
mutta ei, en ole koskaan saanut isoa O:ta! Klitorisorgasmin saan aina ja se on
minulle riittänytkin. Ja riittää jatkossakin, mutta silti en voi olla
miettimättä, miksi en saa orgasmia yhdynnässä. Noin reilu vuosi sitten ostin
(ihan muuta tarkoitusta varten) oikean kyrpän kokoisen dildon ja kerran sitten
päätin kokeilla sitä. Toki omistan mm. kaalimadon ja muita klitorisvempaimia,
mutta dildoa minulla ei ole ollut. Dildo on ihan normaalikokoinen, eikä mitenkään
erikoinen, mutta niin vain kävi, että sain ihan ensimmäisen emätinorgasmini sen
avulla - ja vau miten nopeasti. Uskomatonta.
Omasta
kokemuksesta voin siis kertoa, että orgasmeilla on eroa. Koskaan en luovu
klitorisorgasmeista, joita voin saada kenen tahansa kanssa (jos mies vain
vähääkään viitsii yrittää naisen takia - poikkeuksiakin on), mutta nyt kun tiedän,
että orgasmi yhdynnässäkin on ainakin periaatteessa mahdollista, aion jatkaa
orgasmin jäljillä... Ehkä jonain kauniina päivänä iso O tulee luokseni oikean,
aidon miehen avulla. Olethan mukanani?
Tähän
loppuun selvennykseksi, että elän parisuhteessa ja seksielämäni on kaikin
puolin kunnossa. No, koskaanhan ei voi mielestäni saada liikaa. Postauksissani
kerron seksistä niin mieheni, kuin aiemminkien partnerien sekä
mielikuvitushahmojeni kanssa. Luethan tekstejä huumorilla ja kommentoithan omia
kokemuksiasi sekä ajatuksiasi. Ja jos jokin ajatus saa sinut haluamaan, niin
tee se - yksin tai yhdessä. Koskaan ei voi saada liikaa orgasmeja!
Hei vaan! Satuinpa löytämään blogisi ja linkitin sen seksiblogit-listallemme. Mielenkiintoisia juttuja. :)
VastaaPoistaKiitos linkityksestä :D
PoistaTervehdys: Tänään on se päivä kun sain blogisi luettua.Kannesta kanteen jos voi leikkisästi sanoa.No enstöikseen pitää sanoa että olet kivisen tien tyttökulta kulkenut parastahan on kuitenkin että kaikki on nyt hyvin toivon sydämmessäni ainakin näin.Todella mielen kiintoista ollut uppoutua ajatuksiisi ja mielenmaisemaasi huikeita tarinoita ja ajatuksia.Esim..kyrvät ja pillut,koskaan ei voi saada liikaa orgasmeja,viina seksi,oikean elämän orgasmit,erotiikkaa ruudulla,fetissit (olisin toivonut enemmän vastauksia etenkin miehiltä vaan minkäs teet)kiihottavat panopaikat,tissit esillä,tässä muutama suosikkini on myös jonkinlainen kuva muodostunut sinustakin.Entäs minä?no olen ens kuussa huikeat 41 vuotta täyttävä yksinhuoltaja ja 8 vuotiaan pirtsakkaan nessa nimisen tytön äiti.Asun jossain kaupungissa omakotitalo alueella työskentelen hotellialalla,elämä on kutakuinkin hyvin raiteillaan ja olen suht.onnellinen vaikka vuorotyö ja arjen pyörittäminen vie oman veronsa silti on jaksettava ei auta muu.No entäs ne miehet sitten kaikkihan sen ymmärtää kun on vapaus kulkea missä milloinkin niin parenpaa päälle ja kaupungille jos tuntuu että hymm..itseäni vanhempaa miestä niin tanssiravintola jos taas ikäistäni tai nuorempaa se on sitten se räkälä ja siellä nämä känniääliöt joita en ymmärrä,entäs se mielikuvani sinusta,aika hataralla pohjalla on vaan yritetään...tunnut aikas mukavalta ihmiseltä kaikin puolin jos olet minua nuorempi niin korkeintaan 3-5 vuotta luulen kuitenkin että olet minua vanhempi ehkä 8-15 että tällaista tällä kertaa eikäs todellakaan tarvitse näihin vastata jos siltä tuntuu kunnioitan päätöstäsi. No tämä uskonnolinen taustasi yllätti kyllä täysin minut todella upeeta kun kerroit asiasta,enkä tiedä oletko uskonnolinen vielä ja kuinka paljon jos ollenkaan tekisi vähän mieleni pyytää jopa anteeksi jos olen käyttänyt vähän raakoja sanoja, koska en ole uskonnollista tyyppiä uskonto oli alaasteella yksi inhökki tunti.Enkä halua näillä kirjoituksillani kenellekkään mielipahaa aiheuttaa.kiitos
VastaaPoistaOi, kiitos Essi - olipa ihana lukea sinusta, ihan meni kylmät väreet lukiessani tätä. Älä turhaan pyytele anteeksi, enhän itsekään säästele sanoissani. En ole uskonnollinen itse, vaikka esim. kerään ikoneita, ym uskonnollisia kuvia. Mielestäni uskonnon tarkoitus on herättää ihmisissä toivoa. Itse uskon vain itseeni - olen ainoa ihminen, ketä pystyn omaan elämääni vaikuttamaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Olen sinua tosiaan hieman vanhempi ja olen todella kiitollinen, että olet blogini jaksanut kahlata läpi. Oikein ihanaa kevään odotusta - keväthän on aina uuden alkua ja itselleni ehkä sitä kiimaisinta aikaa ;)
PoistaHuomenta! Oi että kiitos myös itsellesi,tuntuu todella hyvältä saaada tälläinen vastaus.Näin minäkin tämän asian kyllä ajattelin.Ja tämä (uskonnon tarkoitus on herättää ihmisissä toivoa)ihanasti ajateltu.eihän anteeksi antaminen koskaan väärin ole ja tämä minun avautuminen tuntui vain oikealta ratkaisulta sinua kohtaan että on edes yksi mistä tiedät vähän muutakin kuin pelkän anonyymin minut on kasvatettu periaattella,rehellisyys maan perii on myös parisuhteen yksi kulmakivistä itselleni...älä vastaa tähän!
Poista