Ovikello soi juuri kun mies vetää farkkujaan jalkaan. Mies vilkaisee kelloaan ja pujottaa päälleen puhtaan, raikkaalta tuoksuvan t-paidan. Lihaksikkaan käsivarren verisuonet pullistuvat ja miehen suupieli vetäytyy kireälle harmista, sillä mies tietää kohta myöhästyvänsä. Ovikello soi kirkkaana ja kutsuvana. Mies suihkauttaa vielä lempihajuvettään ja Hugo Bossin seksikäs, sekä miehekäs - kiihottavakin tuoksu jää leijailemaan makuuhuoneeseen miehen rientäessä portaat alas.
Mies tietää naisen jo odottavan häntä teatterilla. Naisen kanssa on oltava kärsivällinen ja vaikka miestä himottaa armottomasti, hän tietää, ettei vielä ole sen aika. Toivottavasti nainen ei kuvittele hänen alkavan vakavaan suhteeseen, mies miettii kiiruhtaessaan ulko-ovelle. Nainen ei ole kaunis, mutta jollain tavalla kiinnostava, isorintainen ja leveälanteinen, hauskakin. Kuva naisesta pyyhkiytyy miehen verkkokalvoilta sekunnin murto-osassa hänen avatessaan vihdoin ulko-oven.
Hän on oven takana. Tyttö. Tyttö, jota mies ei ole nähnyt useaan kuukauteen - ei sen yön jälkeen. Veri pakenee miehen kasvoilta, suoraan farkkujen lahkeessa hetkessä stondikseen nousevaan elimeen. Tyttö katsoo häntä suoraan silmiin, eikä mies saa suustaan ääntäkään. Tytöllä on päällään neule, joka enemmänkin paljastaa kuin peittää, lyhyt hame, pitkät sukat ja valloittava hymy. Mies hymyilee takaisin.
