tiistai 27. syyskuuta 2016

Mitään säästämättä

Ovikello soi juuri kun mies vetää farkkujaan jalkaan. Mies vilkaisee kelloaan ja pujottaa päälleen puhtaan, raikkaalta tuoksuvan t-paidan. Lihaksikkaan käsivarren verisuonet pullistuvat ja miehen suupieli vetäytyy kireälle harmista, sillä mies tietää kohta myöhästyvänsä. Ovikello soi kirkkaana ja kutsuvana. Mies suihkauttaa vielä lempihajuvettään ja Hugo Bossin seksikäs, sekä miehekäs - kiihottavakin tuoksu jää leijailemaan makuuhuoneeseen miehen rientäessä portaat alas.

Mies tietää naisen jo odottavan häntä teatterilla. Naisen kanssa on oltava kärsivällinen ja vaikka miestä himottaa armottomasti, hän tietää, ettei vielä ole sen aika. Toivottavasti nainen ei kuvittele hänen alkavan vakavaan suhteeseen, mies miettii kiiruhtaessaan ulko-ovelle. Nainen ei ole kaunis, mutta jollain tavalla kiinnostava, isorintainen ja leveälanteinen, hauskakin. Kuva naisesta pyyhkiytyy miehen verkkokalvoilta sekunnin murto-osassa hänen avatessaan vihdoin ulko-oven.

Hän on oven takana. Tyttö. Tyttö, jota mies ei ole nähnyt useaan kuukauteen - ei sen yön jälkeen. Veri pakenee miehen kasvoilta, suoraan farkkujen lahkeessa hetkessä stondikseen nousevaan elimeen. Tyttö katsoo häntä suoraan silmiin, eikä mies saa suustaan ääntäkään. Tytöllä on päällään neule, joka enemmänkin paljastaa kuin peittää, lyhyt hame, pitkät sukat ja valloittava hymy. Mies hymyilee takaisin.


Tuu sisälle, mies kähisee, kuin suu olisi täynnä santapaperia. Tyttö hymyilee jälleen ja mies ei saa hänestä katsettaan irti. Tytön hiukset tuoksuvat vaniljalle, niiden koskettaessa miehen paljasta käsivartta ja miehestä tuntuu kuin tuhannet salamat iskisivät hänen ihokarvoihinsa. Mä haluaisin, että sä kuvaisit mua, tyttö sanoo päästyään sisälle eteiseen. Täh? - mies kiroaa itsensä - täh, enkö keksi muuta järkevämpää sanottavaa. Niin, tyttö tietää hänen harrastavan valokuvausta, onhan siitä ollut puhetta. Mulla ois oikeastaan menoa... mies aloittaa, mutta voin perua sen, hän ehtii jatkaa, enempää edes miettimättä.

Mies kaivaa puhelimensa taskustaan ja yrittää samalla peitellä housujen pullistumaa, joka pahenee pahenemistaan. Mies kiiruhtaa kylpyhuoneeseen soittamaan naiselle. Kuvata - tyttö haluaa, että kuvaan, voi luoja. Mies sopertaa epämääräisen selityksen naiselle, unohtaen tuon isorintaisen, nyt jo tylsältä vaikuttavan naisen saman tien. 

Tyttö odottaa miestä katseessaan viattomuutta ja epävarmuutta, joka vaihtuu äkisti, kuin opeteltuna arvioivaksi. Katse kiertää nyt miehessä, katse, joka kuumottaa jokaista millimetriä jonka se saavuttaa. Tyttö riisuu rintaliivinsä, mutta neule jää peittämään rintoja vielä liiankin kiihottavasti. Miksi haluat, että kuvaan sinua, mies kysyy. Haluan jättää itsestäni sinulle pysyvän muiston, haluan olla haluttava, kaunis ja sinun. Miehellä ei ole lisättävää ja edessä oleva näky saa hänet tarttumaan kameraan kuin pelastusrenkaaseen. 


Tyttö osaa poseerata, osaa todellakin. Miehen ei tarvitse juurikaan ohjeistaa häntä. Kumpikaan ei sano sanaakaan, ainoa ääni, joka huoneessa kuuluu on kameran, sekä kuvaajan ja kuvattavan koko ajan kiihtyvä hengitys. Tyttö katsoo miestä ja kameraa suoraan silmiin, kuin mies olisi koko maailma, jolle hän antaa itsensä, mitään säästelemättä.

Mies ei ole ikinä kuvannut mitään niin uskomatonta, niin antautuvaista kohdetta, niin intensiivistä. Kumpikaan ei tiedä kauanko aikaa on kulunut, he keskittyvät täysin tehtäväänsä, joka saa molemmat haluamaan enemmän. Tytön asennot ja ruumiinkieli on kohdistettuna kameran etsimeen, joka löytää näkemästään pienimmätkin vivahteet. Mies tietää kuvien olevan parhaita, mitä hän on ikinä kuvannut. 


Tyttö on jo riisunut neuleensa ja antanut mehukkaat rintansa tarjolle kuin hedelmät. Mies haluaisi nuolla niitä, imeä, puristaa, mutta hän tyytyy vain koskemaan pikku nännejä, jotka kovettuvat pienestä hipaisusta kivikoviksi ja valmiiksi kuvaan. Täydellistä, niin täydellistä. Tyttö jatkaa katsomistaan suoraan miehen silmiin ja mies pelkää jälleen saavansa pelkästään tytön kuvaamisesta. 


Tyttö riisuu keimaillen hameensa ja sen alla olevat pikkuriikkiset stringinsä, paljastaen kameralle aivan kaiken. Ohuen karvoituksen peittämän, kiimasta kostuneen pillunsa, tiukkaakin tiukemman persereiän ja kuin kalleimpana aarteena, timanttina, turvonneen klitoriksen, joka huutaa joka kuvassa kosketusta.


Mies ei enää kestä, vaan hän ryntää tytön luokse. Tyttö maistuu mansikalle ja kiimalle. Miehen parransänki raapii tytön häpyhuulia, hänen nuollessaan niitä kuin epätoivoinen. Tyttö makaa sängyllä kuin kuumeessa. Hänen ihonsa kihelmöi, hengitys rahisee ja hänen kätensä takertuvat lakanaan kuin hukkuvana. Mies nuolee, lutkuttaa ja näykkii kunnes tyttö huutaa kirosanoja ja jumalaa. Mies tarttuu kameraansa ja kuvaa tytön orgasmia, uudelleen ja uudellleen. Mies hengittää raskaasti, kyrvän ollessa jo kipeänä vasten farkkujen lahjetta. Tuntuu kuin se halkeaisi hetkellä millä hyvänsä.


Tyttö nousee istumaan vieläkin hengästyneenä, hiestä märkien hiusten valuessa iholle, täristen. Tuo viaton ilme hänen kasvoillaan. Tuo ilme, millä hän katsoo miestä - se on pahin. Mies riisuu itsensä ja päästää vihdoin paksun kyrpänsä kauan kaivattuun vapauteen. 


Mä haluan nuolla sua, tyttö pyytää. Sun pitää opettaa, hän jatkaa viattomana ja täysin tosissaan. Mies pelkää laukeavansa jo ennen tytön kauniin suun edes koskettaessa hänen kaluaan. Luoja, luoja. Tyttö osaa kaiken ihan kuin luonnostaan, mies ohjaa vain hieman ja tytön aloittaessa rytmikkään imemisen, mies on sekunnin päässä laukeamista.


Mies ponkaisee pystyyn juuri ennen kuin on liian myöhäistä, hakee kameransa ja pyytää tyttöä kontalleen. Tyttö on valmis kaikkeen, vaikka yllättyykin keskeytyksestä. Hän nuolaisee huulilleen valuneita spermatippoja ja kääntyy kiltisti kontalleen. Mies ottaa hänet takaapäin kuvaten. Kyrpä syvällä tytön pillussa, edestakainen liike ja salamavalon välähdys. Mies mylvii ruiskuttaen mahtiannoksen elinvoimaansa pikku pilluun. Tytön pyllyn pyörivä liike pysähtyy hänen tuntiessaan valtaisan aallon sisällään, aallon joka saa myös tytön huutamaan.


Kumpikin tietää kuvauksen olevan viimeinen heidän yhteisensä. Kumpikin tietää elämänsä jatkuvan, tästä unohtumattomasta kokemuksesta huolimatta, tai sen takia. Heille jää muistot, muistot jostain niin upeasta, ettei edes aika saa niitä haalistumaan, päinvastoin...


6 kommenttia:

  1. Wau!!! Sinusta löytyi ihanan rohkea puoli <3<3<3<3
    Mulla olis kamera :))
    t.johannes

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johannes, elämä on täynnä yllätyksiä ;)

      Poista
  2. Wau, upea :) Musta on aivan mahtava tunne välillä olla kuvattavana. Silloin, kun sitä haluaa. Samastun moneen kohtaan tekstissä. Kiihottava kuin mikä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :), on ihanaa kun pystyy tuottamaan kiihottavia tekstejä. Se on todella kiihottavaa itsellekin...

      Poista
  3. Moi! Millon tulee uutta tarinaa? t. fanisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kaipaat lisää tarinoita :). Aika tuntuu olevan kortilla ja monta projektia päällä, mutta yritän saada tekstiä aikaiseksi viikon-kahden sisään :). Antoisaa viikonloppua

      Poista