Ne himot, ne himot

Rauhallinen hetki yksin - pikkuhousut riisuttuina, pillu jo hieman kostuneena... Makaan sängyllä vatsallani, tissit vapaina liiveistä, reidet yhteen puristettuina, edessäni läppäri ja mielessä postausaihe. Mietteliäänä kostutan huuliani kielenkärjellä ja puraisen niitä hieman hampaillani. Sormi hyväilee kostunutta huulta, kun yritän miettiä miten puran lauseiksi sen, miltä minusta juuri nyt tuntuu...

Viime viikko kului kaiken kiireen keskellä, enkä saanut sopivaa tilaisuutta edes pieneen hemmotteluhetkeen, joten tänään tilanteen rauhoituttua hetkeksi, minun oli pakko hakea helpotusta haluilleni. Ja tiedän, että ihana orgasmi odottaa minua tämän postauksen jälkeenkin - tai jopa sen aikana. Ette uskokaan kuinka kiihottavaa on kirjoittaa teille tarinoita tai mietteitä koskien rakastamaani aihetta - seksiä! Jokainen solu minussa on kiihottunut ja elän jokaisen lauseen kuin tuntien kosketuksen sisälläni, kosketuksen joka pikku hiljaa saa minut täyteen hurmioon, kohti lopullista määränpäätä... Orgasmia.

Aina kirjoittaessani kiihotun niin paljon, että minun on tyydytettävä itseni, vähintäänkin kerran. Teen sen lempilelullani, joka ei esteettisesti ole kaunein, mutta toimivin. Tänään kaivan ehkä kaapistani esiin dildon ja sukellan kohti vaginaorgasmia, joka tunteeltaan on täysin erilainen kuin klitorisorgasmi. Vielä en ole osannut päättää kummasta pidän enemmän. Hmm...

Olemme olleet erossa miesystäväni kanssa jonkin aikaa, enkä tiedä miten suhteemme jatkuu, vai jatkuuko se ollenkaan. Toisaalta olen hyvillä mielin ja koska suhteemme on koko ajan ollut hyvin turvallinen, luotettava ja jokseenkin jopa tasainen, tuntuu erokin juuri siltä. Ei draamaa, ei suuria tunteita ja ajatus siitä, että voimme jatkaa jopa ystävinä tuntuu mahdolliselta. 

Käytännön kannalta (ne himot, ne himot) olisi jonkun mielestä varmasti järkevää jatkaa panemista sen tutun ja turvallisen eksän kanssa, kunnes uusi kumppani löytyy, mutta tiedän etten pysty siihen. Huomenna näemme mieheni kanssa ja odotankin millaisia tunteita tapaaminen tuo pintaan. Voi hyvinkin olla, että saamme asiat juteltua ja palaamme yhteen tai päätämme pysyä ystävinä. Tämä on aivan uusi ilmiö minulle - todella harvan eksän kanssa olen pystynyt jatkamaan ystävinä. Ja ei, en aio, enkä pysty panemaan edes jäähyväisiksi, ilman niin suurta moraalista pahaa oloa, että pelastavan, upean orgasmin tuottama hyvä olo peittäisi alleen surun ja säälin tunteen.

Se, tuleeko minun ikävä - ihmisen lisäksi - tuttua ja turvallista kyrpää, onkin ehkä toinen juttu. Pystynkö elämään ilman panemista, kunnon rassausta totuttuun tapaan? Kuoleeko halu tähän upeaan elimeen samalla kuin suhde lakastuu? Se ihana, leikkisä ja omaa tietään kulkeva penis, tuo niin tuttu ja turvallinen kumppani monen vuoden ajalta. Sanonko myös hänelle hellät jäähyväiset ikuisiksi ajoiksi? Luovunko siitä kuin rakkaasta lelusta?

Koska suhteemme ei ole kaatumassa mihinkään suureen riitaan, eikä esim. uskottomuuteen, tuntuu, että helpointa olisi vain palata yhteen, vanhaan, kuitenkin ihan hyvään suhteeseen. Yritän pyörittää ajatuksissani suhteen plussia ja miinuksia, ottaa mukaan kuuluisan järjenkin, enkä silti tiedä mitä tehdä. Luotanko siis tunteisiin, joiden ansiosta olen tosin aiemmin joutunut ongelmiin :). On kuitenkin helpottavaa huomata, että edes kerran elämän aikana on mahdollista pohtia eroa ilman suurta tunnemyrskyä, joka useammin kuin kerran on ajanut minut hakemaan tukea muilta ihmisiltä. On hienoa ja ehkä jopa aikuismaista olla kerrankin suht' tyyni ja miettiä suhdetta järkevästi, vain ripauksella surullisen kuuluisaa tunteellisuuttani.  No huomenna (tai siis tänään) olen jo viisaampi kun näen hänet ja huomaan millaisia fiboja hän minussa herättää... Tiedä vaikka intohimoissamme panisimme menemään koko suhteen edestä ;)

Totuus on kuitenkin se, että ilman miestä en pysty elämään. Vaihtoehtoina on siis paluu vanhaan, ihan toimivaan, mutta hieman tylsään suhteeseen tai yhden illan juttujen varassa eläminen tai viimeisenä vaativin, eli uuden miehen/suhteen etsiminen (mikä homma!). Toki pystyn aika pitkälle elämään pelkän mielikuvituksen ja lelujen kanssakin... Hmm.

Olen kiitollinen mielikuvitukselleni, josta saan apua niin moneen tilanteeseen, olen sitten suhteessa tai en. Se, koskeeko tiukkana nöpöttävää nänniäni minä itse vai unelmieni mies, on vain mielikuvissani välähtävä hetki. Se tunnenko kosteaan pilluuni uppoavan dildon vai sinne lihaksikkailla pakaroilla vauhtia antavan sankarin kyrvän, on kiinni siitä, mitä milloinkin ajattelen. Enkä nyt tarkoita, että dildo olisi parempi vaihtoehto kuin elävä, upea kulli :D. Mutta hädän hetkellä mielikuvitus helpottaa kummasti. Kokeilen muuten kohta nimenomaan dildoani, nam...

Toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein ihanaa Juhannusta. 

Nauttikaa toisistanne ja leikkikää upeita seksileikkejä.